Olen taas löytänyt uusia niemiä ja notkelmia, joista voisin hankkia rinnakkaisasunnot sitten kun ratkaistuani patalaiskuuden ja rahanhimon paradoksin olen rikas. Olen muuten valmis jättämään päivätyöt väliin koko loppuelämäksi ja keskittyä bloggaamiseen, jos jollain taholla on esittää kilpaulukykyinen tarjous. Ruotsin maabrändityöryhmältä voisi jotain heruakin, sen verran helvetisti maalänttiänsä olen tässä blogissa, ja elämässä yleensä, hehkuttanut.
Eikä lopu svedupelleily vielä nytkään, siis asiaan eli Ystadiin. Mitä hittoa, onko tällaistakin! Luulin junasta hypättyäni pudonneeni jonkin Astrid Lindgrenin romaanin sivuille. Oli mukulakivikujia, värikkäitä pikku taloja vieri vierssä, vanhanaikainen Volvo ajelulla ja hymyilevä jäätelökauppias. Niin söpöä. Kaupungin kirkko on rakennettu 1200-luvulla ja 1400-luvulta oleva talo on yhä tukevasti pystyssä. Vähän eri meininkiä kuin surullisen yleisissä puretaan kaikki vanha ja betonia tilalle -kaupungeissa.
Ihana! Täällä toinen, joka voisi hehkuttaa Ruotsia ja kaikkea siihen liittyvää loputtomiin. :)
VastaaPoistaOj, sielunkumppani! Luulin ennen olevani outo, mutta Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen luettuani tajusin, etten suinkaan ole ruotsirakkauteni kanssa yksin.
PoistaHa det så bra! :)